IKUISESTI YHDESSÄ

XOXO SS & SN

Onko teillä sellasta ihmistä jonka kanssa kaikki vaan toimii? Ja nyt ei puhuta parisuhteista tai vastaavasta, vaikka tämä joskus siltä vaikuttasikin.. :-D Vieläkin on tuoreessa muistissa kun yhteen postaukseen tuli kommentti joka kuului kutakuinkin näin: "ootteko te yhdessä vai kavereita?". Nauratti. Kavereita ollaan, tai oikeastaan PARHAITA kavereita.

SS: Ollaan oltu Siirin kanssa parhaita ystäviä yli kolme vuotta ja on ihan uskomatonta miten jonkun kanssa voi tulla niin hyvin toimeen. Voi olla, että tutustuttiin juuri oikeeseen aikaan; sillon kun oltiin vielä niin nuoria, että oman itsensä etsiminen oli vähän vaiheessa ja se minäkuva oli vasta rakentumassa, ja toisaalta taas niin eri porukoista, että pystyttiin "valita" toisemme, eli lähtökohdatkaan eivät olleet ihan tuulesta temmatut. Sitä kautta me tavallaan kasvettiin yhdessä ja kuten sanottu; seura tekee kaltaisekseen. Varsinkin tossa iässä, kun käytiin ripari ja vietettiin muutenkin paljon aikaa yhdessä, niin monet piirteet ja ajatusmallit, sekä mielipiteet muodostui myös yhteisymmärryksessä. Ei ole mitään semmosta asiaa mitä en pystyis Siirille sanomaan, hyvässä tai pahassa, tai missä en häneen luottaisi. Mietitään tätä usein ja aina sen tajuaminen tuntuu yhtä hassulta. Parasta onkin se, että pystytään puhumaan kaikesta, eikä asiat jää kaivelemaan niin pitkäksi aikaa, että ehtisi muodostumaan riitoja. 

Niin ja sitten on se huumori.. En voi edes meidän molempien varpailla ja sormilla laskea kuinka monesti oon maannut sängyssä yksin ja nauranut vatsa kippurassa meidän viesteille (tai vastapainoksi itkenyt, kun ollaan saatu niin syvällinen keskustelu aikaan). Kukaan ei voi väittää tuntevansa meitä, ellei ole nähnyt meidän possutervehdystä joka on nolo, mutta silti tehdään sitä koko ajan. Se tulee kaikissa niissä kohdissa, kun normaalisti annetaan läpy ja vielä useamminkin. Pari kertaa ollaan myös meinattu antaa toisillemme läpyt, jolloin kummatkin on pysähtynyt ja sanonut, että olipa outoa. Ei vaan tunnu oikealta, possu on se meidän juttu. On pikkupossu pikkurillillä, normipossu nyrkillä ja isopossu polvella ja röhkäsy tietty kasvaa liikkeenkin kasvaessa. Niin ja siiten on pyörivä possu ja sähköpossu. Näitähän riittäis vaikka sadalle postaukselle, mutta ehkä jätän tällä kertaa tähän.. :-D Kiitollinen olen kuitenkin tästä ystävyyssuhteesta ja siitä, että oon sen kautta päässyt myös kirjoittamaan näin upeeta blogia ihan uskomattoman ihanille ihmisille!♥

SN: Tätä on yllättävän vaikea alottaa, kun tuntuu että sanatkaan ei riitä kuvailemaan meidän ystävyyttä aka sisaruutta aka yhtä ja samaa henkilöä. Niin siis mehän ollaan alusta alkaen käsketty sanomaan meitä SiiriT ei Siiri ja Siiri. Ollaan oltu parhaita kavereita jo yli kolme vuotta, mikä voi kuulostaa joltain pieneltä ajalta, mutta sitä se ei ole. Ollaan eletty elämämme ikimuistoisimmat hetket yhdessä ja voin vannoa, että ne eivät vielä ole loppu. On mahtavaa kun on löytänyt tasantarkkaan toisen version itsestään, kelle voi jakaa niin ilot kuin surut ja tietää, että toinen ei tule kääntämään sulle selkää niinä vaikeina elämän hetkinä. Tuki ja ikuinen suhde on solmittu tän ihmisen kanssa.
Monta kertaa ollaan kuultu kuinka puhutaan, käyttäydytään, nauretaan ja jopa surraan samalla tavalla. Eikä tässä vielä kaikki, kun toinen lähettää esim. äänitteen niin arvatkaapa vain onko muilla hankaluuksia päätellä kumpi possuista röhki luurin päässä. Tästä päästäänkin lempinimiin, ei siis muille tarkoitettuihin, vaan mun ja S`än välisiin. Niitä on vaikka millä mitalla, mutta tässä ehkä yleisin; Tsippi ja Tsappi (tsipmonkey), eli siis jonkin sortin oraviakin ollaan. Ollaan saatu kymmeniä kertoja mitä ihmeellisimpiä katseita, kun painitaan koulun käytävällä, taikka juostaan keskustassa tuttuja karkuun ja mainita voisin myös tähän kohtaan meidän oma keksimän tanssin jota baarissa esitettiin kavereille. Jep, oma keksimä, voitte vain kuvitella :-)
Match made in heaven, Boys will be boys, Don`t cha, Tuulisii jne... Arvaatte varmaan jo mistä on kyse? Mun mielestä ystävien kesken kuuluu olla ainakin yksi yhteinen biisi. Näitä on kertynyt ympäri maailmaa suurinpiirtein. Toi ensimmäinen taitaa olla se kaikkista läheisin meille. Sen tahtiin ollaan tanssittu illan pimeinä tunteina, sekä itketty elämän ja ystävyyden menoja. Itseasiassa just äsken laitoin Siirille viestin, että kyynel tipahti poskelle, ton biisin myötä.. Noi sanat vaan kuvaa aivan täydellisesti meidän suhdetta.
Kiitos mun toiselle puoliskolle ja teille ihanille siellä ruudun takana, ketkä osana olette meitä yhdistäneet tämän blogin kautta! Kiitollinen, siunattu, onnellinen, noita mä olen kun tiedän että vierellä on mitä rakastavaisin ystävä, läpi elämän.♥

Ja jos SULLA on jotain kysymyksiä liittyen meihin, niin anna palaa, voidaan vaikka vastata ensi postauksessa! (Silloin myös arvonnan voittaja ;-))