EI PÄÄTÄ EIKÄ HÄNTÄÄ

Erittäin hyvää huomenta sinne puolen lätäkköä! Tänään ei ollu mikään panostuspäivä.. ainakaan ulkonäön suhteen. Pistin menemään urheiluvaatteet päällä, ihan vaan koska ne on niin mukavat. Ja kamera kulki mukana ku peräpukamat.. heh. (terkut vaa suomen päähän, mun huumori on kuivahtanut entisestään). Nojuu.. mutta siis, päivä lähti käyntiin mitä parhaimmissa merkeissä hotellin aamupalalla ja sen jälkeen huoneessa kone kourassa. Koitin keskittää tota lisäsivupalkkia bannerin alla, mutta tuloksetta. Vinkkejä otetaan vastaan, mutta enköhän mä sen jossain vaiheessa saa, en luovuta. Kun muu poppoo saapui alligaattorikierrokselta niin suunnattiin syömään ja siitä sitten kaupunkia kiertelemään. 

Tä kuva ois voinu olla tosi kiva jos mulla ois ollu esim kivat vaatteet enkä ois röhnöttäny tossa tuolilla ihan tohon tapaan.. mutta näillä mennään. Juotiin kaffet kaupungin yllä terassilla ja sielläkin jaksoin ihmetellä kaupungin omanlaista tunnelmaansa. Ei oo ihan se paikka missä tuntis olonsa kaikkein turvallisimmaksi ja muutenkin vähän paljon erikoinen mesta kyseessä. Mutta hauskaa on ollu ja kauhusta kankeana odottelen arkeen paluuta. 

Illalla käytiin ulkoilmakonsertissa ja itseasiassa palattiin hotellille just äsken. Syötiin niin hyvää redvelvet kakkua, tutustuttiin maailman (melkein) sulosimpaan koiraan, siliteltiin sitä varmaan puoli tuntia, tanssittiin ja naurettiin itsemme kipeeks. Tuttavuutta meihin teki myös yksi mies bajamajajonossa, joka vähän vahvempia nauttineena tuli kyselemään ollaanko jotain cheerleadereita ruotsista. No kerrottiin hänelle sitten miten asian laita on ja eiköhän hän vessasta poistuessaan huutanut "Go Finland" ja tehnyt omaa pikku cheer tanssiaan. Naurettiin. 

Ylemmässä kuvassa oleva tyttö hyppäs lavalle kesken keikan ja tanssi siellä musiikin tahtiin. Yksi laulaja käski yleisön antamaan pienelle lisäesiintyjälle vähän rahaa upeasta suorituksestaan ja lopulta joku joutui antamaan hänelle ihan oman pikku korin, kun rahat ei enää mahtunutkaan kätösiin. 

Rupesin tossa mietiskelemään meidän ja mun blogihistoriaa ja ihan hämmästyttää miten kovasti ollaan kehitytty. Alotin koko homman vuonna 2011 kun perustettiin Annan kanssa meidän eka yhteinen blogi. Sen nimi oli Soulsisters. Joo, muakin vähän naurattaa. Saatiin huimat kaksi postausta tehtyä ja se jäi. Perustin oman blogin jota ei ole enää edes näkyvissä, onneksi. Se oli järkyttävä kaikin puolin, mutta jostain on alotettava. Sitten keksittiin Siirin kanssa perustaa tämä, noin 2 ja puoli vuotta sitten (Hui kuinka nopeasti aika on mennytkään..), eikä tämänkään blogin ekat postaukset mitään kehuttavan kauniita ole olleet. Kehitys näkyy ja se on hyvä. Saatiin pari ponnahdusta tällä "uralla" kun ekaks Soikku ja sitten Jasminsofi (ton tytön vaatteet, huumori ja kirjotustapa on aivan mahtavia, suosittelen) pisti maininnan omiin blogeihinsa. Kiinnostais muuten tietää mistä te ootte meidän blogin löytänyt, kenties juurikin noiden kanavien kautta? Päästiin Indiedays inspirationiin ja ikinäikinä näiden kahden ja puolen vuoden aikana mulla ei ole ollut sellasta oloa ettenkö ois halunnut avata tätä, intoa ois puuttunut tai että oisin halunnut lopettaa. Ei ikinä. Me ollaan yhä edelleen aika pikkunen blogi, opetellaan ja haetaan omaa tyyliä, mutta ollaan päästy silti pitkälle meidän omalla mittakaavalla. Ollaan saatu ihan uskomattoman ihania lukijoita ja uskokaa vaan, yhä edelleen jaksetaan intoilla keskenämme jokaisesta uudesta lukijasta ja erikoisemmasta kommentista, sekä yhteydenotoista mitä ollaan saatu. Ootte osa tätä ja niin tärkeitä meille ja Siiri mä olen niiin ylpeä meistä. ♥ Jos mä yhden toiveen saisin, niin aivan varmasti tahtosin jokaisen teistä mun eteeni, rutistaisin hurjan kovaa ja kiittäisin. Joten hali x 493 sinne. 

XOXO SS