YKSI VUOTIAAN TOPIN TERVEISET

xoxo Topi

Vuh! Täällä on taas Topin tassut näppäimillä. Poikkeuskevät viuhahti ohi yhtä nopeasti kuin minä makkaran nähdessäni ja yhtäkkiä olikin kaikkien aikojen juhlakuukausi, nimittäin heinäkuu. Ai miksikö? No sillon juhlittiin yksi vuotiasta minua, hölmö. Mun synttäriaamu alkoi pienillä vatsan väänteillä ja sain kuulemma aikamoisen sotkun aikaan.. Meidän valkonen villamatto ei hetkeen enää ollutkaan niin valkoinen ja lakanatkin meni kiireellä vaihtoon kun pyllähdin sängylle herättämään muut. Onneksi mun vanhemmat on maailman parhaat ja sain silti vaan paljon rapsutuksia. Kun aamun velvollisuudet oli hoidettu, niin juhlittiin isosti. Alakerrassa odotti nimittäin Marimekon lautasella jättimäinen kasa maksalaatikkoa, jonka kruunasi nakki. Ja voitteko kuvitella, kaikki mulle! Täytyis varmaan täyttää joka päivä vuosia, niin sais aina tommosia herkkuannoksia. 

Tänä kesänä olen päässyt tekemään vaikka mitä muutakin uutta ja jännää. Olin nimittäin ensimmäistä kertaa moottoriveneen kyydissä, kun käytiin Nauvossa ja mökillä mut pistettiin ekaa kertaa uimaan! Ne oli vähän jänniä juttuja, mutta selvisin. Kotona mun lemppari paikka on ollut tuulettimen edessä, koska mun tukka on ihan kamalan iso ja täällä on ollut tukahduttavan kuuma. Mutta se siitä, nyt mun on ehkä pakko lähteä retuuttamaan tota mun vinkuvaa lelulehmää.. 

Moikka ja paljon märkiä pusuja kaikille!

PUOLIVUOTIAAN KOIRAN ELÄMÄÄ

XOXO TOPI

Moi, täällä kirjoittelee Topi! Täytin eilen jo 7 kk ja olo on kuin isolla pojalla. Iso kuulemma olenkin; korkeutta on jo tosi paljon ja tuuhean turkin vuoksi peilistä katsoo vähän leveä tyyppi (ainakin haluan uskoa niin). Mun lempparitekemistä on nukkuminen, syöminen ja kepit. Jos jossain on ruokaa tai keppejä, niin mut löytää sieltä. Itseasiassa keräilen keppejä. Isoja, pieniä ja keskikokoisia, mutta erityisesti tykkään isoista kepeistä. Niitä on mahtavaa raahata ympäriinsä, tulee vahva olo! Koitan tuoda keppejä kotiinkin, mutta aina ne viedään ennen ulko-ovea.. Noi ei taida tajuta miten tärkeä harrastus keppien keräily mulle on. 

Yksi päivä mä myös päätin, etten enää pissaa sisälle, kun se haisee niin pahalle. Kerran kyllä yritin käydä sellasessa kaakeloidussa pikkuhuoneessa, missä äiti ja isi aina käy, mutta ilmeisesti sekään ei ollut sallittua. Ajattelin, että kun nekin niin mäkin. En kyllä tajuu miks he saa ja mä en, mutta näillä mennään mitä on annettu.. Oon myös oppinut kierimään. Äiti ja isi on vaan vähän hölmöjä, kun ne ei tajuu, että kierin vaan että saisin sen herkun. Voi niitä.. Niin helposti vedätettävissä. 

Niin ja musta on myös tullut malli, että kai mun täytyy komeakin olla. Palkaksi oon saanut tosi hyviä herkkuja, paras työ ikinä! Kerran söin rekvisiittaherkutkin, kun teki niin mieli.. Yritin pitää itseni kurissa, mutta en ihan kyennyt siihen.. hävetti. Nämä kuvat on ottanut mun personal photographer Linda Piiparinen. Mun mielestä nämä on ihan Vogue-matskua. Toimisivat varmasti hyvin myös LinkedInissä ja Tinderissä, mitä mieltä te ootte? 

Tässä viimeisessä näytän vähän pölöltä, mutta tä olikin tämmönen hölmöilykuva!

UUSI PERHEENJÄSEN

XOXO SS

Viime kuukausien aikana olen ostanut uusia sukkahousuja viikottain, päivittänyt kahden tietokoneen johdot ja herännyt joka aamu vähintään puoli tuntia normaalia aikaisemmin. Kaikkeen tähän löytyy kuitenkin mitä valloittavin syy, sillä syyskuusta lähtien ovella on ollut vastassa neljä pientä tassua, yksi sininen silmä, yksi ruskea silmä ja koko asunnon täydeltä rakkautta. Toisin sanoen shetlanninlammaskoira Topi. 

Syyskuussa palkittiin odotus, kun päästiin vihdoin ajamaan neljän tunnin matka Jyväskylään, Pikikuonon kenneliin, missä meitä odotti laumallinen pieniä piikkihampaisia pentuja. Topi osui tuosta joukosta samantien silmään ja näitä kuvia katsellessa ymmärrätte varmasti miksi! Päätös oli siis loppujen lopuksi valtavan helppo ja kotimatkalla meitä olikin kahden sijaan kolme. Jo ensimmäisestä illasta alkaen Topi on ollut kuin kotonaan ja lunastanut paikkansa meidän perheessä ja naapurustossa. Näistä kuvista ollaan jo toki kasvettu monen monta senttiä ja ainakin neljä kiloa, mutta söpöys ei ole kadonnut minnekään!

Meidän arkeamme voit seurata lähemmin Instagramissa: @siirisaikkonen