XOXO SN
Takanani on elämäni ehdottomasti huikeimmat ja tapahtumarikkaimmat kuusi kuukautta. Tammikuussa muuttaessani Valenciaan, en osannut edes odottaa mitä elämä eteeni tuo. Espanjan kulttuuri ja elämäntapa on aina kiehtonut minua ja olenkin kokenut sen todella omakseni. Mitään silti ei täysin sisäistä, ennen kuin on oikeasti asunut kyseisessä maassa. Olen saanut paitsi uskomattomia kokemuksia, mutta myös niin läheisiä ihmisiä elämääni, että pois lähteminen tapahtuu tuhannet roskat silmissä. Hollantilaisia, saksalaisia, japanilaisia, amerikkalaisia, ruotsalaisia, brittiläisiä jne. kavereita löytyy nyt kaverilistalta ja kansainvälisyyteni on tällä hetkellä korkeammalla kuin ikinä.
Päällimmäisinä tunteina kiitollisuus ja onnellisuus. Olen ollut täällä aidosti iloinen ja nauttinut jokaisesta sekunnista täysin rinnoin. Olen oppinut itsestäni paljon uutta ja jopa nauttimaan yksinolosta (minkä koin Suomessa aina kurjaksi) sekä kasvanut ihmisenä ja persoonana.
Totuin elämääni täällä todella nopeasti. Rutiinit ja päivärytmi löytyi ensimmäisinä viikkoina, eikä koti-ikävästä ollut tietoakaan. Tämä oli myös osa syynä siihen miksi halusin vierailevat kaverit pitää mahdollisimman minimissä, ja oikeasti elää sitä elämää täällä ilman turhan sidonnaista elämää Suomeen. Ennen tänne tuloa oletin, että tahdon jokaisen ystäväni vierailevan, mutta huomasin nopeasti ettei asia ollutkaan näin. Olen mennyt paljon pää kolmantena jalkana joka paikkaan ja osallistunut mahdollisimman moneen asiaan. Päätin, että täällä ollessa en ala tinkimään vaan kauhon kokemuksia parhaani mukaan. Tässä koen onnistuneeni kohtuu hyvin. Kännykkä ja tietokone jääneet vähemmälle ja elänyt siinä hetkessä. Paljon paljon matkustelua, benji -hyppäämistä, lukuisia rantapäiviä, vatsan täydeltä tapaksia, paellaa ja sushia, bailaamista auringonnousuun asti jne jne.. Niin ja unohtamatta iPhone Siri -vitsejä kaveriporukassamme tai joka kerta kun esittelen itseni. "What time is it?" - "Idk, ask Siiri" - "Hahahahahahaaaahhaaa"
En edes pysty pukemaan sanoiksi mitä vaihto on minulle antanut, mutta sen osaan sanoa, että hetkeäkään en ole katunut! Tekisin tämän koska tahansa uudestaan. Kaikki alkutaipaleen ongelmat ovat korjautuneet ja sain kamppailujen jälkeen parempaakin paremman kokemuksen käteeni. Suomen kieli on jäänyt taka-alalle ja välillä harvinaisempia sanoja ei saa millään päähän. Suomea jutellessa englanti lähtee helpommin liikenteeseen, mihin olen toisaalta myös tyytyväinen.
Puoli vuotta täällä tulee pian tiensä päähän ja fiilikset ovat sekavat. Ikävä jättää kaikki taakseni ja sanoa hyvästit ystävilleni ja elämälleni täällä. Toisaalta läheiset Suomessa sekä kaikki tuttu ja turvallinen tuntuu lämpimältä ajatukselta. Mikään ei ole ikuista ja kaikki loppuu aikanaan, samaa pätee tässä.
"No importa que nos separe la distancia, siempre habrá un mismo cielo que nos una"
